Jeesuksen johdossa?

Tutkimusten mukaan suurin osa autoilijoista pitää itseään keskimääräistä parempana kuskina. Omasta suorittamisesta ollaan siis varmoja, mutta muihin suhtaudutaan epäillen. Hieman samanlainen ilmiö esiintyy myös kristillisellä kentällä. Seurakuntien johtajilla on tapana ajatella, että ainakin heidän seurakuntansa on oikealla tiellä, Jumalan tahdossa ja Jeesuksen johdossa, kun taas monessa muussa seurakunnassa näin ei välttämättä ole. Autoilijoiden tapauksessa on selvää, että kaikki eivät voi olla keskimääräistä parempia kuskeja, mutta onko niin, että kaikki seurakunnat toimivat Jeesuksen johdossa?

Kysymys siitä, kuka yksittäistä yhteen kokoontuvaa seurakuntaa tosiasiallisesti johtaa, on teoriassa yksinkertainen. Raamatullisen kristinuskon peruslähtökohtiin kuuluu, että jokaista yhteisöä johtaa Jeesus. Yksikään hengellinen johtaja ei (toivottavasti) tietoisesti halua yhteisölleen mitään muuta, aivan kuten yksikään ei (toivottavasti) tietoisesti opeta seurakunnassaan harhaoppia. 

Käytännössä asia on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Sekä kristillisen kirkon koko historia että sen nykytilanne osoittavat, että todellisuudessa seurakunnan toimintaa ei useinkaan ole johtanut Jeesus, eivätkä seurakunnissa opetetut asiat ole aina välttämätöntä olleet terveen opin mukaisia.

Hyvä ja oikea pyrkimys ei siis välttämättä realisoidu oikeana toimintana. Tästä voidaan päätellä, että Jeesus ei suinkaan vie seurakuntiaan (saati sitten yksilöuskovia) väkisin oikeaa tietä sen enempää teologisesti kuin käytännön toiminnassakaan. Yksikään seurakunta ei vaella jotenkin automaagisesti Jeesuksen johtamana ja Jumalan tahdon mukaan.

Mistä sitten tietää, johtaako Jeesus oikeasti seurakuntaa vai ei? Tähän on ainakin kaksi tapaa. Ensimmäinen on se, että Jeesus on saattanut suhteellisen hiljattain (eikä esimerkiksi vuosia tai vuosikymmeniä sitten) kertoa, mitä seurakunnan tulisi tehdä, ja parhaillaan seurakunta toimii sen mukaan. Toinen tapa on se, että seurakunta lakkaa olettamasta olevansa Jeesuksen johdossa ja pysähtyy kysymään asiaa (ja toimintaohjeita) Jeesukselta.

Nämä neuvot voivat kuulostaa naurettavilta tai naiiveilta – paitsi että moni hengellinen johtaja on kertonut juuri näin tapahtuneen omassa seurakunnassaan. Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen on toimittu saman sapluunan mukaan, kunnes on jostain syystä pysäytetty koneisto ja kysytty Herralta, mitä mieltä hän on kaikesta seurakunnan toiminnasta. Tämän myötä on jouduttu tunnustamaan, että Jeesus ei tosiasiallisesti ole johtanut seurakuntaa pitkään aikaan, vaikka häneltä onkin aina muistettu pyytää siunausta sille, mitä johtajat ovat omassa viisaudessaan katsoneet parhaaksi tehdä.

Sitä, kuka seurakuntaa oikeasti johtaa, ei siis useinkaan voi tietää ennen kuin on tietoisesti pysähdytty etsimään Herran kasvoja seurakunnan toiminnan osalta. Todennäköistä kuitenkin on, että aika harvassa seurakunnassa kaikki jatkuisi ennallaan, mikäli "Herra, siunaa meidän suunnitelmamme" -tilasta siirryttäisiinkin "Herra, mikä on sinun suunnitelmasi?" -tilaan. Toinen vaihtoehto nimittäin on, että seurakuntien ja kristinuskon tila Suomessa on juuri se, minkä Herra haluaakin sen olevan – jos kerran Jeesus meitä ja seurakuntiamme tosiasiallisesti johtaa.