Huomisen seurakunta

Moni on elämänsä aikana ollut tilanteessa, jossa nuori lapsi on ensin syönyt suuren annoksen ruokaa, jonka jälkeen pöytään on katettu herkullinen jälkiruoka. Kun paikalla olevat aikuiset ovat sitten leikillään todenneet lapselle, että "söit niin paljon, että mahaan ei taida enää mahtua jälkiruokaa", on lapsi saattanut nopeasti kuitata, että "se menee eri mahaan". Mahoja on tietenkin vain yksi, mutta kuten vanhemmat hyvin tietävät, herkut yleensä maistuvat lapselle silloinkin, kun vatsassa ei tunnu olevan lainkaan tilaa terveelliselle perusruoalle.

Mitä tapahtuu kristilliselle seurakunnalle tilanteessa, jossa se joutuu luopumaan kirkkorakennuksistaan, sen pari ylintä johtoporrasta tapetaan, sen toimintaa ei enää ole pyörittämässä palkatut ammattilaset eikä sillä ei ole käytettävissään länsimaittain tasokasta teologista koulutusta  – ja kaiken tämän kruunaa vaino? Tämä ihmiskoe on suoritettu Kiinassa. Tuloksena oli seurakunnan historiallinen kasvu tavalla, jolle vetää vertoja ainoastaan varhaisimman kristillisyyden räjähdysmäinen leviäminen. Siispä "marttyyrien veri on kirkon siemen", eikö niin?

Korhonen oli jälleen rukouskävelyllä. Liikkeellä oli paljon muitakin ihmisiä, sillä päivä oli kohtalaisen kaunis, mutta Korhonen tuskin huomasi heitä. Sisäinen tuska poltteli, ja menossa oli sydämen tuntojen vuodatus Taivaalliselle Isälle. – Herra, miksi miksi miksi miksi oi miksi Suomessa ei tietyissä asioissa ole tapahtunut läpimurtoa, vaan seurakunnat ovat jumittuneet vääriin asioihin tai vääriin paikkoihin?

Jalkapallo vaikuttaa lajia tuntemattoman silmin tavattoman tylsältä peliltä. Siinä joukko pelaajia juoksee pahimmillaan yli puolitoista tuntia isolla kentällä edestakaisin ilman maalin maalia. Jatkuva liikkuminen ei vaikuta kovin tehokkaalta, mutta viime kädessä se on se tapa, jolla maaleja syntyy ja pelejä voitetaan. Samankaltainen periaate pätee myös missionaaliseen elämäntapaan.

Monissa piireissä on edelleen vallalla se näkemys, että uskoon tulleen opetuslapseuttaminen tapahtuu siten, että hänet saadaan kirkon penkkiin "Sanan kuuloon", jossa pastorin saarnat sitten tekevät tehtävänsä. Tätä pidetään myös tehokkaana tapana opetuslapseuttaa, saahan useampi henkilö kerralla nauttia samasta kattauksesta. Kaiken kukkuraksi metodilla on pitkät perinteet. Miksi siis jotkut ovat kaikesta huolimatta sitä mieltä, että tässä kuviossa ihan kaikki ei ole kohdallaan?

Kuinka tehokkaasti perinteinen länsimainen seurakuntamalli tukee hengellistä kasvua ja opetuslapseuttaa sunnuntain pääkokoontumiseen osallistuvia? Yksi tapa testata tätä on ottaa kyseiset ihmiset, jakaa heidät useampaan kodeissa kokoontuvaan pienryhmään, laittaa isot kokoontumiset tauolle ja pyytää pienryhmiä kasvamaan uskosta osattomien tavoittamisen kautta. Lopputulos kertoo paljon seurakunnan kypsyydestä.

Korhonen heräsi ja vielä unenpöpperöisenä hamusi käsiinsä yöpöydällä olevaa päiväkirjaansa. Juuri nähty uni pitäisi ehdottomasti kirjoittaa muistiin. Korhonen kuului niihin ihmisiin, jotka näkevät unia ja herättyään muistavat, mitä unta ovat nähneet. Useimmiten hänen unensa olivat ihan tavallisia, mutta aina silloin tällöin oli sellaisiakin unia, joilla tuntui olevan syvempää merkitystä. Tämä oli yksi niistä.

Työpsykologiassa tunnetaan käsite "muutosvastarinta". Se perustuu pohjimmiltaan ihmismielen taipumukseen puolustaa vanhoja tottumuksiaan. Kyse ei ole pelkästään siitä, että muutoksen myötä joutuu oppimaan uusia toimintatapoja, vaan myös siitä, että oma status tai suhde toisiin voi muuttua tai oma valta-asema järkkyä. Kun kontekstina on yrityksen sijaan seurakunta, muutos on vielä monin verroin vaikeampaa.

Oli kaunis kesäpäivä, ja Korhonen oli tapansa mukaan rukouskävelyllä. Suomen suvi tarjosi parastaan, eikä syitä luomakunnan Herran ylistämiseksi tarvinnut sen kauempaa hakea. Pelkkää kiitosta ja ylistystä eivät Korhosen rukoukset toki tälläkään kertaa olleet, vaan Herralle oli muutakin asiaa. Kuten niin monesti ennenkin, hän kyseli Herralta sitä, miten ihmisiä voisi evankeliumilla parhaiten saavuttaa: – Keitä meidän tulisi tavoittaa ja miten? Oi Herra, anna sinä sinun ruumiillesi tässä kaupungissa avaimet ihmisten tavoittamiseksi!

Yksi koronapandemian sivuvaikutuksista on ollut se, että seurakuntayhteys ja sen merkitys on monien mielessä hieman hämärtynyt. Etenkin niillä, joilla perinteinen yhteen kokoontuminen on vaihtunut YouTube-saarnoihin tai livestriimeihin, on saattanut herätä (sinänsä aivan aiheellinen) kysymys: miksi vaivautua paikan päälle, kun saman sisällön saa netin kautta omalle kotisohvalleen?

Julista aina evankeliumia – ja jos välttämätöntä, käytä sanoja. Tämä ohje on yksi siteeratuimmista Fransciscus Assisilaisen lausumista. Sen taustalla on se tärkeä huomio, että Jeesuksen seuraajan oman elämän tulisi olla linjassa niiden hyvien uutisten kanssa, joiden välittäjänä hän toimii. Tästä huolimatta tässä neuvossa on ainakin neljä ongelmaa, joista sen siteeraajien olisi hyvä olla tietoisia.

Sitä saa mitä tilaa , laulaa suomalaista tanssimusiikkia esittävä yhtye Yölintu. Työelämässä tämä on kääntynyt muotoon sitä saat mitä mittaat . Tällä tarkoitetaan sitä, että suorittavat portaat yleensä keskittyvät tekemään niitä asioita, joita tietävät esimiesportaiden kyttäävän erilaisin mittarein. Jos mittarit on valittu huonosti, niin voida käydä niin, että keskitytään vääriin asioihin. Johto saa sitä mitä haluaa silloinkin, kun se haluaa organisaation ydintoiminnan kannalta vääriä asioita.

Jeesus antoi seuraajilleen yhden ainoan tehtävän, kaikkien kansojen opetuslapseuttamisen. Tässä missiossa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa on evankeliumin kertominen uskosta osattomille, ja se huipentuu siihen, että uskoon tulleet kastetaan. Toinen osa on uskoon tulleiden opettaminen "pitämään" kaikki se, mitä Jeesus oli omille opetuslapsilleen opettanut ja käskenyt heitä tekemään. Luojan kiitos seurakunnalle ei annettu enempää kuin tämä yksi tehtävä, niin hankalaksi senkin toteuttaminen on osoittautunut!

Monelle on käynyt niin, että uskoontulon myötä elämänarvot ovat muuttuneet radikaalisti. Tiettyjä siteitä entiseen elämään on jouduttu katkomaan, ja usein kaveripiiritkin ovat vaihtuneet toisiin. Vuodet ovat sitten kuluneet ja eräänä päivänä on havahduttu siihen, että ei juuri olla tekemisissä muiden kuin uskovien kanssa.

Psykologiassa tunnetaan ilmiö nimeltä vahvistusvinouma . Sillä tarkoitetaan yksilön tapimusta huomata ja muistaa sellaista informaatiota, joka tukee hänen ennakkokäsityksiään. Vastaavasti hänen on vaikea tehdä tai hyväksyä sellaisia havaintoja, jotka ovat ristiriidassa näiden ennakkokäsitysten kanssa. Tämä on tuttu ilmiö monenlaisista yhteyksistä, mutta ei kai Raamatun lukemisessa voi tällaista tapahtua?

Mitä yhteistä on koronapandemialla ja Jerusalemissa pari tuhatta vuotta sitten alkuseurakuntaa vastaan puhjenneella vainolla? Äkkiä ajalteltuna ei paljon mitään (ellei sitten satu uskomaan pitkälle meneviin salaliittoteorioihin). Mutta jos asiaa pysähtyy pohtimaan tarkemmin, niin jotain yhteistä näistä tilanteista kuitenkin löytyy.

Jos voisit aloittaa puhtaalta pöydältä, haluaisitko rakentaa täsmälleen samanlaisen seurakunnan kuin mihin kuulut tällä hetkellä? Niinpä niin, harva meistä päätyisi kaikilta osin juuri samanlaiseen rakenteeseen ja toimintatapoihin kuin omassa seurakuntayhteisössämme – niin rakas kuin se ehkä meille onkin.