Korhonen ja kasvun avaimet

Oli kaunis kesäpäivä, ja Korhonen oli tapansa mukaan rukouskävelyllä. Suomen suvi tarjosi parastaan, eikä syitä luomakunnan Herran ylistämiseksi tarvinnut sen kauempaa hakea. Pelkkää kiitosta ja ylistystä eivät Korhosen rukoukset toki tälläkään kertaa olleet, vaan Herralle oli muutakin asiaa. Kuten niin monesti ennenkin, hän kyseli Herralta sitä, miten ihmisiä voisi evankeliumilla parhaiten saavuttaa: – Keitä meidän tulisi tavoittaa ja miten? Oi Herra, anna sinä sinun ruumiillesi tässä kaupungissa avaimet ihmisten tavoittamiseksi!

Korhonen oli rukoillut tätä samaa rukousta pitkään, sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. Hän uskoi vahvasti, että kunhan Herra vain antaisi oikeat "avaimet" (eli näyttäisi, mitä ihmisryhmiä tulisi erityisesti pyrkiä tavoittamaan ja kuinka se parhaiten kannattaisi tehdä), ihmisiä alkaisi tulla uskoon ja seurakunta rupeaisi kasvamaan ennennäkemättömällä tavalla. Korhonen ei voinut ymmärtää, miksi Herra ei ollut näitä avaimia kaikista rukouksista huolimatta toistaiseksi tarjonnut, mutta se ei tietenkään ollut mikään syy lakata pyytämästä.

– Herra, eikö se ole sinunkin intresseissäsi, että evankeliumi menee eteenpäin? Anna siis meille ne avaimet, joita tässä ajassa tarvitsemme täyttääksemme sen tehtävän, jonka olet meille antanut!, huokasi Korhonen kohti taivasta vielä viimeisen kerran, valmiina jo siirtymään asialistansa seuraavaan aiheeseen.

– Teillä on jo ne "avaimet", jotka tarvitsette, tuli vastaus yllättäen ja hyvin selvänä. – Ne ovat kaikki ne kontaktit ja yhteydet, jotka teillä on niihin ihmisiin, jotka eivät minua vielä tunne.

Korhonen oli hetken täysin sanaton, sillä vastaus oli kaikkea muuta kuin mitä hän oli odottanut. Samalla hänet kuitenkin täytti syvä tietoisuus siitä, että asia on juuri näin yksinkertainen. Ei tarvitse etsiä mitään hopealuotia, jonka myötä ennestään täysin tuntemattomat ihmiset tulisivat yhtäkkiä uskoon. Tärkeämpää on olla uskollinen Jeesuksen seuraaja ja todistaja kaikissa niissä tilanteissa, suhteissa ja verkostoissa, jotka tavalliseen elämään muutenkin kuuluvat. Herra on antanut meille tavoitettavaksi naapurimme ja kollegamme, sukulaisemme ja lapsuuden ystävämme, harrastuskaverimme ja opiskelutoverimme – keitä tahansa hän onkaan elämäämme johdattanut. Evankeliumin on tarkoitus levitä ihmiseltä toiselle ensi sijassa näiden ihmissuhteiden puitteissa.

Kotia kohti kävellessään Korhosta melkein nauratti. – Miten me uskovat joskus olemmekin niin sokeita!, hän päivitteli mielessään. 

Ehkäpä Herrakin päivitteli ihan samaa.

[Ai kuka on Korhonen? Hän on läheistä sukua Virtaselle.]