Korhonen ämpäriä valitsemassa

Korhonen heräsi ja vielä unenpöpperöisenä hamusi käsiinsä yöpöydällä olevaa päiväkirjaansa. Juuri nähty uni pitäisi ehdottomasti kirjoittaa muistiin. Korhonen kuului niihin ihmisiin, jotka näkevät unia ja herättyään muistavat, mitä unta ovat nähneet. Useimmiten hänen unensa olivat ihan tavallisia, mutta aina silloin tällöin oli sellaisiakin unia, joilla tuntui olevan syvempää merkitystä. Tämä oli yksi niistä.

Korhonen otti kynänsä ja aloitti kirjoittamisen:

"Rakas päiväkirja, näin viime yönä mielenkiintoisen unen...

Maailmassa riehui suuri tulipalo ja olin liittynyt pelastuslaitoksen joukkoihin. Ilmoittauduin pelastajien johtajalle ja kysyin, mitä voin tehdä.

– Kyseessä on loppujen lopuksi aika yksinkertainen operaatio. Lue ensin kirjoittamani opas, josta tärkeimmät toimintatavat ja periaatteet käyvät ilmi. Kun olet sen lukenut, mene hakemaan itsellesi ämpäri ja liity palon sammuttajien joukkoon.

Oppaan lukemisessa ei kauaa mennyt, ja tehtävä vaikutti toden totta melko yksinkertaiselta. Innokkaana siirryin siis lähelle paloaluetta paikkaan, jossa ämpäreitä oli jaossa. Odotin näkeväni joukon kutakuinkin samanlaisia ämpäreitä kuin lukemassani oppaassa, mutta hämmästyksekseni tarjolla olikin jos jonkinlaista ämpäriä (joista osa oli niin kummallisia, että en olisi itse edes kutsunut niitä ämpäreiksi).

Näin itse pelastusjohtajan olevan paikalla sammutustoimia koordinoimassa, joten menin uudelleen hänen luokseen ja kysyin häneltä, miksi ämpäreitä oli niin montaa eri mallia.

– Oppaan kirjoittamisen jälkeen jotkut pelastajat olivat sitä mieltä, että alkuperäinen ämpärimalli ei ole hyvä, joten he kehittivät mielestään parempia ämpäreitä. Jossain vaiheessa alkoi sitten pelastajien keskuudessa levitä sellainen ajattelu, että palon sammuttamisessa ämpärin mallilla ei ole väliä. Kehitys on itse asiassa edennyt niin pitkälle, että alkuperäistä mallia useimmat eivät edes pidä varsinaisena ämpärinä.

– Minkälainen ämpäri minun sitten pitäisi ottaa?, kysyin.

– Oppaassa esitelty malli luonnollisesti toimii edelleen, mutta annan sinulle vapauden itse valita tarjolla olevista ämpäreistä, johtaja vastasi.

Hetken tuumittuani tulin siihen tulokseen, että asia on helpointa ratkaista seuraamalla muiden esimerkkiä. Niinpä siirryin hetkeksi vesipisteelle tekemään empiiristä tutkimusta toisten pelastajien ämpärivalinnoista. Aika nopeasti selvisi, että lähes kaikilla oli samanlainen ämpäri. Se oli iso ja kultainen, kauniilla kantokahvalla varustettu malli. Koska se näytti olevan ylivoimaisesti suosituin, päättelin sen myös olevan paras.

Nopeaan analyysiini tyytyväisenä siirryin takaisin ämpäripisteelle, ja tartuin lähimpään suosituinta mallia edustavaan ämpäriin. Mutta kun yritin nostaa sitä ilmaan, yllätyin samanaikaisesti kahdesta asiasta. 

Ensimmäinen oli se, että ämpäri oli äärimmäisen painava. Se oli itse asiassa niin raskas, että aloin välittömästi epäillä sen soveltuvuutta veden kantamiseen. Ämpärin suuri koko kyllä antoi vaikutelman tehokkaasta pelastusvälineestä, mutta jos sen käyttö on kovin raskasta, niin eikö turhaa energiaa kulu silloin väärään asiaan?

Toinen yllätys oli se, että kantokahva oli äärimmäisen epäkäytännöllinen. Siinä oli jos jonkinlaista uloketta, muotoilua ja yksityiskohtaa, jotka tekivät siitä kyllä näyttävän näköisen, mutta jotka samalla vaikeuttivat kahvan käyttöä sen varsinaiseen tarkoitukseen.

Kumarruin tutkimaan kahvaa tarkemmin siltä varalta, että siinä oli jokin niksi tai uusi, minulle ennestään tuntematon tapa käyttää sitä, mutta en sellaista keksinyt. Sen sijaan läheltä huomasin nyt, että ämpärissä oli siellä täällä pieniä reikiä, ja niistä osa jopa ämpärin pohjassa. Samalla paljastui myös se, että kyseessä ei ollutkaan kulta- vaan lyijyämpäri, jossa oli kullankeltainen pinnoite.

Olin todella hämmentynyt. Miksi ihmeessä joku haluaisi käyttää tällaista ämpäriä palon sammuttamiseen? Jätin kultaiselta näyttävän ämpärin toistaiseksi paikalleen ja päätin mennä uudestaan havainnoimaan muiden pelastajien toimia.

Kun olin aikani katsellut, miten uudet ja vanhat pelastajat toimivat, alkoi joukosta selkeästi erottua kolme isoa ryhmää. Ensimmäisessä ryhmässä olivat ne, jotka toimivat kuten minäkin olin alun perin toiminut, eli he katsoivat, mitä muut tekevät, ja pitivät sitä riittävänä perusteena toimia samoin. Tälle porukalle enemmistön tarjoama malli oli selvästi tärkeämpi kuin se, mitä oppaassa oli selitetty ja havainnollistettu.

Toisessa ryhmässä olivat ne, jotka katsoivat tarjolla olevia ämpäreitä ja vilpittömästi ajattelivat, että mitä suurempi ämpäri, sen paremmin se sopii palon sammuttamiseen. Näin, että osa heistä kyllä huomasi, kuinka vaivalloista ja hidasta veden kantaminen on ja kuinka vähän vettä lopulta päätyy liekkeihin kaadettavaksi. Siitä huolimatta aniharva halusi vaihtaa ämpäriään sen jälkeen kun oli ensimmäisen valintansa tehnyt.

Kolmas ryhmä poikkesi kahdesta edellisestä siinä, että siihen kuuluvat olivat tyystin unohtaneet alkuperäisen tehtävänsä. Sen sijaan he olivat keskittyneet kiillottelemaan omia ämpäreitään ja vertailemaan niitä toisten ämpäreihin. Päättelin, että ämpärin koko ja ulkonäkö toi sen haltijalle arvovaltaa ja ihailua muiden ryhmäläisten silmissä, ja useimmille se oli merkityksellisempää kuin tulipalon sammuttaminen.

Kaiken tämän nähtyäni olisin mielelläni halunnut vielä palata kysymään pelastusjohtajalta, miksi hän ei käytä valtaansa ja ohjaa pelastajien toimintaa enemmän pelastusoppaan mukaiseksi. Tulipalo jatkoi kuitenkin roihuamistaan, ja suorastaan paloin jo halusta päästä sammutustoimiin. En siis enää vaivannut häntä vaan ajattelin, että asia varmaan selviää sitten aikanaan.

Palasin ämpärien jakopisteelle ja valitsin sieltä mallin, jota oli käytetty niin pelastusoppaan pohjana kuin sen lukuisissa esimerkeissäkin. Se tuntui kädessä kevyeltä sekä kaikin puolin helpolta ja mukavalta käyttää. Sen kanssa liityin muiden pelastajien joukkoon. Vasta sammutustoimien lomassa huomasin, että en suinkaan ollut ainoa, joka näin teki. Yhä useampi oli alkanut ajatella, että ehkä pelastusoppaan tarjoama malli olisi sittenkin – kaikessa yksinkertaisuudessaan – edelleen hyvä ja toimiva vaihtoehto.

Heräsin hymy huulillani ja ilo sydämessäni."

 

Sellainen oli Korhosen uni tällä kertaa.