Koronapandemia ja Jerusalemin vainot

Mitä yhteistä on koronapandemialla ja Jerusalemissa pari tuhatta vuotta sitten alkuseurakuntaa vastaan puhjenneella vainolla? Äkkiä ajalteltuna ei paljon mitään (ellei sitten satu uskomaan pitkälle meneviin salaliittoteorioihin). Mutta jos asiaa pysähtyy pohtimaan tarkemmin, niin jotain yhteistä näistä tilanteista kuitenkin löytyy.

Jeesus oli aiemmin antanut opetuslapsilleen tehtävän (Matt. 28:19-20a): "Menkää siis ja opetuslapseuttakaa kaikki kansat, kastaen heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaen hetiä tekemään kaikkea sitä, mitä olen käskenyt teidän tehdä." Vielä viimeisinä sanoinaan ennen taivaaseen astumistaan hän oli ohjeistanut heitä (Ap. t. 1:8): "Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän yllenne, ja tulette olemaan minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

Pyhä Henki oli vuodatettu, luvattu voima oli tullut ja Jerusalemissa oli puhjennut herätys. Alku oli siis ollut kerrassaan loistava. Apostolit olivat kuitenkin jumittuneet Jerusalemiin eikä evankeliumi ollut lähtenyt leviämään edes Jeesuksen mainitsemille lähimmille alueille, muista paikoista puhumattakaan.

Mutta sen, mitä seurakunta ei itse älynnyt tehdä, kaupungissa puhjennut vaino sai aikaan (Ap. t. 8:1b, 4): "Sinä päivänä [jolloin Stefanos surmattiin] puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa. - - - Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa." Miksi Luukas kertoo meille tämän? Kertomuksen jatkuessa näemme evankeliumin leviävän juuri sinne, minne sen pitikin, mutta vasta vainon seurauksena – eikä silloinkaan niiden toimesta, jotka olivat koko seurakuntaa koskevan mission henkilökohtaisesti ylösnousseelta Jeesukselta vastaanottaneet.

Luukkaan kuvaamassa tapahtumaketjussa olisi monenkin saarnan paikka, mutta tässä yhteydessä on hyvä huomata sen yhteys koronapandemiaan: Jerusalemissa vasta ikävät ulkoiset olosuhteet (eli vainot) saivat aikaan sen, mitä seurakunnan olisi pitänyt älytä tehdä muutenkin. Vastaavasti monet seurakunnat ja hengelliset johtajat varsinkin niin sanotussa globaalissa lännessä ovat koronapandemian myötä päätyneet tekemään yhteisöissään muutoksia, joita heidän olisi pitänyt älytä tehdä muutenkin.

Kuten Jerusalemin vaino, niin myös korona on siis saanut aikaan Kristuksen ruumiissa aikaan liikettä, johon se syystä tai toisesta on muuten ollut haluton. Niin ikävä kuin pandemia onkin, on se samalla luonut seurakunnille sen kuuluisan tuhannen taalan paikan pysähtyä arvoimaan omia rakenteitaan ja toimintatapojaan.

Onko sinun yhteisössäsi käytetty tätä tilaisuutta hyväksi?