Huomisen seurakunta

Jeesus antoi seuraajilleen yhden ainoan tehtävän, kaikkien kansojen opetuslapseuttamisen. Tässä missiossa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa on evankeliumin kertominen uskosta osattomille, ja se huipentuu siihen, että uskoon tulleet kastetaan. Toinen osa on uskoon tulleiden opettaminen "pitämään" kaikki se, mitä Jeesus oli omille opetuslapsilleen opettanut ja käskenyt heitä tekemään. Luojan kiitos seurakunnalle ei annettu enempää kuin tämä yksi tehtävä, niin hankalaksi senkin toteuttaminen on osoittautunut!

Monelle on käynyt niin, että uskoontulon myötä elämänarvot ovat muuttuneet radikaalisti. Tiettyjä siteitä entiseen elämään on jouduttu katkomaan, ja usein kaveripiiritkin ovat vaihtuneet toisiin. Vuodet ovat sitten kuluneet ja eräänä päivänä on havahduttu siihen, että ei juuri olla tekemisissä muiden kuin uskovien kanssa.

Psykologiassa tunnetaan ilmiö nimeltä vahvistusvinouma . Sillä tarkoitetaan yksilön tapimusta huomata ja muistaa sellaista informaatiota, joka tukee hänen ennakkokäsityksiään. Vastaavasti hänen on vaikea tehdä tai hyväksyä sellaisia havaintoja, jotka ovat ristiriidassa näiden ennakkokäsitysten kanssa. Tämä on tuttu ilmiö monenlaisista yhteyksistä, mutta ei kai Raamatun lukemisessa voi tällaista tapahtua?

Mitä yhteistä on koronapandemialla ja Jerusalemissa pari tuhatta vuotta sitten alkuseurakuntaa vastaan puhjenneella vainolla? Äkkiä ajalteltuna ei paljon mitään (ellei sitten satu uskomaan pitkälle meneviin salaliittoteorioihin). Mutta jos asiaa pysähtyy pohtimaan tarkemmin, niin jotain yhteistä näistä tilanteista kuitenkin löytyy.

Jos voisit aloittaa puhtaalta pöydältä, haluaisitko rakentaa täsmälleen samanlaisen seurakunnan kuin mihin kuulut tällä hetkellä? Niinpä niin, harva meistä päätyisi kaikilta osin juuri samanlaiseen rakenteeseen ja toimintatapoihin kuin omassa seurakuntayhteisössämme – niin rakas kuin se ehkä meille onkin.