Huomisen seurakunta

Korhonen heräsi ja vielä unenpöpperöisenä hamusi käsiinsä yöpöydällä olevaa päiväkirjaansa. Juuri nähty uni pitäisi ehdottomasti kirjoittaa muistiin. Korhonen kuului niihin ihmisiin, jotka näkevät unia ja herättyään muistavat, mitä unta ovat nähneet. Useimmiten hänen unensa olivat ihan tavallisia, mutta aina silloin tällöin oli sellaisiakin unia, joilla tuntui olevan syvempää merkitystä. Tämä oli yksi niistä.

Työpsykologiassa tunnetaan käsite "muutosvastarinta". Se perustuu pohjimmiltaan ihmismielen taipumukseen puolustaa vanhoja tottumuksiaan. Kyse ei ole pelkästään siitä, että muutoksen myötä joutuu oppimaan uusia toimintatapoja, vaan myös siitä, että oma status tai suhde toisiin voi muuttua tai oma valta-asema järkkyä. Kun kontekstina on yrityksen sijaan seurakunta, muutos on vielä monin verroin vaikeampaa.

Oli kaunis kesäpäivä, ja Korhonen oli tapansa mukaan rukouskävelyllä. Suomen suvi tarjosi parastaan, eikä syitä luomakunnan Herran ylistämiseksi tarvinnut sen kauempaa hakea. Pelkkää kiitosta ja ylistystä eivät Korhosen rukoukset toki tälläkään kertaa olleet, vaan Herralle oli muutakin asiaa. Kuten niin monesti ennenkin, hän kyseli Herralta sitä, miten ihmisiä voisi evankeliumilla parhaiten saavuttaa: – Keitä meidän tulisi tavoittaa ja miten? Oi Herra, anna sinä sinun ruumiillesi tässä kaupungissa avaimet ihmisten tavoittamiseksi!