Maalinteon vaikeus

Jalkapallo vaikuttaa lajia tuntemattoman silmin tavattoman tylsältä peliltä. Siinä joukko pelaajia juoksee pahimmillaan yli puolitoista tuntia isolla kentällä edestakaisin ilman maalin maalia. Jatkuva liikkuminen ei vaikuta kovin tehokkaalta, mutta viime kädessä se on se tapa, jolla maaleja syntyy ja pelejä voitetaan. Samankaltainen periaate pätee myös missionaaliseen elämäntapaan.

Ajoittain jalkapallossa näkee hienoja yksilösuorituksia, joissa pelaaja ottaa pallon haltuun kaukana maalista, lähtee juoksemaan sen kanssa kohti vastustajan maalia, harhauttaa jopa viisi tai kuusi vastapuolen pelaajaa, ja lopulta lataa pallon ohi hölmistyneen maalivahdin. Tällainen ei kuitenkaan onnistu läheskään kaikilta pelaajilta, vaan se on harvojen herkkua.

Huomattavasti useammin käy niin, että pelaaja saa syötön hyvään paikkaan, josta hän tekee maalin joko suoraan tai muutaman nopean kosketuksen päätteeksi. Tämäkään ei ole kovin helppoa, mutta onnistuu jo huomattavasti useammalta pelaajalta. 

Aina välillä nähdään myös tilanteita, joissa pelaaja saa nappisyötön maalin eteen niin, että maalivahti on jo pelattu ulos tilanteesta. Hyökkääjän ei tarvitse tehdä muuta kuin tökkäistä pallo parin metrin päästä tyhjään maaliin. Tähän pystyy teoriassa kuka tahansa, eikö niin?

Jalkapallossa jatkuvan liikkumisen yksi tarkoitus on se, että pelaaja pelaa itsensä (yleensä oman roolinsa mukaisella alueella) paikkaan, jossa pallo voidaan tarvittaessa syöttää hänelle. Pelaajan pitää siis sekä seurata peliä että liikkua sen mukaisesti.

Kun hyökkääjä sitten pelin tiimellyksessä saa sen upean syötön paikkaan, missä hän voi saattaa pallon tyhjään maaliin, voidaan hyvällä syyllä puhua maalin "viimeistelystä". Vaivattomasti tehtyä maalia on edeltänyt pelin hyvä seuraaminen ja liikkuminen sellaiseen paikkaan, johon pallo voidaan syöttää.

Tästä voivat myös Jeesuksen seuraajat ottaa oppia. Heistä kutakuinkin kaikki haluaisivat, että uskosta osattomia tulee uskoon. Monet ovat rukoilleet herätystä pitkään. Uskosta osattomien tavoittamisen tärkeydestä on saarnattu. Miksi kirkot eivät siis ole täynnä uusia uskovia?

"Maalien" vähyyteen lienee useampia syitä. Yksi niistä on se, että monet eivät luota omiin kykyihinsä, vaan ovat suosiolla jättäneet "pelaamisen" ammattilaisille ja tyytyneet lähinnä kannustajan rooliin. Toinen on se, että vaikka teoreettista halua kentälle pääsemiseen olisi, omat aikataulut ja omat kontaktit ovat sellaisia, että niiden puitteissa ei juuri olla ajallisesti merkittävissä tekemisissä uskosta osattomien kanssa.

Tämä on sääli, sillä Jeesus haluaisi nähdä kaikki seuraajansa kentällä pelaamassa. Hän tekee jatkuvasti työtä sen eteen, että maaleja syntyisi. Vastustajan puolustus on jo ohitettu ja avopaikkoja olisi tarjolla vaikka kuinka. Jeesus kuitenkin haluaa jakaa maalin tekemisestä syntyvää iloa seuraajiensa kanssa, joten hän odottaa, että pääsee Pyhän Henkensä välityksellä antamaan niitä nappisyöttöjä. 

Meiltä ei siis odoteta maagisia yksilösuorituksia, jossa kuljetamme pallon omin nokkinemme omalta maalilta aina vastustajaan maaliin asti, vaan pelkkä pallon tökkäisy tyhjään maaliin riittää. Mutta jotta voimme sen tehdä, meidän pitäisi seurata peliä ja sen myötä liikkua kentällä paikkoihin, joissa meille voi syöttää.

Pelaatko sinä itseäsi paikkoihin ja tilanteisiin, joissa edes teoriassa voit saada Pyhältä Hengeltä syötön? Jos syöttö tulee, oletko valmis?