Optinen harha

Moni uskoo, että mitä suurempi seurakunta, sen parempi. Suuri ei ainoastaan ole maailman silmissä näyttävämpi, vaan se on myös tehokkaampi ja kykenevämpi tekemään sitä, mitä seurakunnan pitäisikin tehdä. On siis vain järkevää, että voimia ei hajauteta istuttamalla uusia yhteisöjä, vaan pyritään tekemään jo olemassa olevista seurakunnista vieläkin suurempia ja vahvempia – eikö niin?
    
Väärin. Vanhan ja ison seurakunnan oletettu tehokkuus suhteessa uuteen ja pieneen on kuin oheisen kuvan optinen harha, jossa ruutu A vaikuttaisi olevan tummempi kuin ruutu B. Harha on niin voimakas, että harva pysähtyy asiaa edes ajattelemaan, kyseenalaistamisesta puhumattakaan.

Tutkimusten mukaan uudemmat ja pienemmät yhteisöt pärjäävät vanhoja paremmin useammalla eri osa-alueella. Tässä muutamia esimerkkejä:

Ne tavoittavat paremmin nuoria aikuisia. Vanhemmat seurakunnat ovat usein kykenemättömiä tavoittamaan nuorempaa väkeä, ja lisäksi niiden jumalanpalveluselämä yleensä heijastaa aiempien sukupolvien mieltymyksiä. Siksi uusissa yhteisöissä nimenomaan nuoremmat sukupolvet ovat prosentuaalisesti selvästi paremmin edustettuina.

Monien tutkimusten mukaan seurakunta on hedelmällisimmillään ensimmäisten noin 10 vuoden aikana. Tuona aikana se tavoittaa yleensä suhteellisen tehokkaasti uskosta osattomia, mutta ajan kuluessa painopiste alkaa siirtyä yhä selvemmin jo uskossa olevien tarpeista huolehtimiseen. On siis Jumalan valtakunnan laajenemisen kannalta järkevämpää istuttaa jatkuvasti uusia seurakuntia kuin pyrkiä keskittämään resurssit vain yhden yhteisön hyvinvointiin.

Uudet seurakunnat tyypillisesti voimaannuttavat jäseniään tehokkaammin kuin vanhat. Uudessa yhteisössä ei ole varaa istuttaa ihmisiä passiivina penkeissä, vaan kaikille riittää tekemistä. Yhteisön koon kasvaessa tekijöiden määrän suhde katselijoiden määrään väistämättä pienenee, mikä on seurakuntalaisten hengellisen kasvun kannalta epäterveellistä. Osittain tämä johtuu myös siitä, että siinä missä nuoret seurakunnat keskittyvät (uskosta osattomien tavoittamisen lisäksi) jäsentensä hengelliseen kasvuun, vanhemmilla seurakunnilla on taipumus keskittyä seurakunnan toiminnan pyörittämiseen. Tällöin yksilöiden hengellistä kasvua ei seurata eikä mitata, koska se ei ole keskeinen tavoite.

Tekevätkö vanhat ja suuret seurakunnat sitten mitään hyvin? Tottakai tekevät. Mutta Jumalan valtakunnan laajenemisen ja Jeesuksen seuraajien hengellisen kasvun kannalta on huomattavasti järkevämpää synnyttää jatkuvasti uusia pieniä yhteisöjä kuin yrittää kasvattaa vanhaa yhteisöä mahdollisimman suureksi. Jälkimmäinen lähestymistapa kyllä näyttää hyvältä, mutta on loppujen lopuksi pelkkä optinen harha.