Kotitesti

Uusi testamentti käyttää seurakunnasta ja seurakuntalaisista monin paikoin kieltä, joka avautuu perhe-kuvaston kautta. Tässä perheessä Jumala on isä, Jeesus perheen esikoispoika ja kaikki Jeesuksen seuraajat adoption kautta perheen isän lapsia eli veljiä ja sisaria keskenään. Voidaanko seurakuntaa siis hyvällä syyllä ajatella perheenä, vai onko kyseessä ainoastaan niin sanottu juridinen fiktio, jossa oletetaan jotain, joka ei vastaakaan todellisuutta?

Jos ajatellaan koko Kristuksen ruumista, "perhe" lienee enimmäkseen eskatologinen kielikuva. Se ennakoi sitä hetkeä, jolloin lopulta olemme kaikki yhtä perhettä taivasten valtakunnassa. Silti se on samalla meille myös tienviitta: se näyttää suunnan, jota kohti kulkea ja jonka mukaan ojentautua jo nyt.

Jos sen sijaan ajatellaan yksittäistä, jollain tietyllä paikkakunnalla kokoontuvaa perinteistä seurakuntaa, niin onko silloin perustellumpaa puhua "perheestä"? Varhaisimmassa kristillisyydessä Jeesuksen seuraajat kokoontuivat kodeissa pieninä perheenomaisina yhteisöinä, joiden jäsenet olivat toistensa kanssa tekemisissä muulloinkin kuin kerran viikossa. Ainakaan alun perin seurakunnan itseymmärrys itsestään perheenä ei siis ollut pelkkää oikeudellista kuvitelmaa.

Useimmissa länsimaisissa seurakunnissa tilanne on nykyään toinen. Yhteen kokoontunut seurakunta on "perhe" lähinnä samassa merkityksessä kuin Nokia-areenaan kerran viikossa kokoontuvat Tapparan kannattajat ovat yhtä suurta "perhettä". (Ja jos eroja halutaan etsiä, niin Tappara-perhe on isompi, sen kannattajat ajoittain uskollisempia, tunteita näytetään usein avoimemmin, ja palvontakin on joskus aidompaa – etenkin jos voittomaali syntyy finaalisarjan seiskapelissä 5 sekuntia ennen peliajan loppua...).

Onko puhe seurakunnasta "perheenä" omassa yhteisössäsi totta vai pelkästään juridista fiktiota? Jos tunnet jokaisen seurakunnassasi nimeltä, tiedät missä kukin asuu ja olet kaiken lisäksi viettänyt enemmän aikaa katsoen heidän naamaansa kuin heidän niskaansa, niin yhteisölläsi on eväitä olla keskimääräistä perheenomaisempi.

Edellä mainittujen lisäksi meille suomalaisille on tarjolla myös kotitesti, jolla asiaa voi selvittää. (Kuten kotitestit yleensäkin, tämäkään ei ole sataprosenttisen luotettava, vaan toimii lähinnä eräänlaisena minimikriteerinä). Testi on hyvin yksinkertainen: mieti, kuka seurakuntasi jäsenistä on sellainen, jonka kotiin voit mennä tai joka kotiisi voi tulla ilman, että kumpikaan tuntee tarvetta siivota ennen toisen käyntiä. Tällaiset ihmiset ovat niitä, joista todennäköisesti osa on sinulle oikeasti kuin omaa perhettä.

Seurakunta on (tai sen pitäisi olla) pohjimmiltaan yhteisö, jossa jokainen tunnetaan, ja siitä huolimatta jokainen hyväksytään ja jokaista rakastetaan. Jos siis et uskalla antaa toisen edes nähdä, miltä oma kotisi arjessa oikeasti näyttää, olet aika kaukana sellaisesta hyväksynnän ja rakkauden kokemisesta, joka on tunnusomaista terveelle perheelle – ja jonka pitäisi olla vieläkin tunnusomaisempaa myös Jeesuksen seuraajien keskinäiselle yhteydelle.

Millaisen tuloksen sinun kotitestisi antaa?