Terveysriski

Suomessa myydään vuositasolla noin 3 000 miljoonaa savuketta, ja sen päälle suomalaiset tuovat ulkomailta vielä muutamia satoja miljoonia lisää. Vaikka tupakointi on hiljalleen vähenemässä, nämä ovat silti isoja lukuja – varsinkin tuotteelle, joka ei ikimaailmassa saisi myyntilupaa, jos se keksittäisiin nyt. Mutta vaikka tupakan polttaminen on terveysriski, sitä ei voida kieltää, koska liian moni on koukussa siihen. On vain toivottava, että uudet sukupolvet oppivat paremmille tavoille.

Mutta mitä tekemistä tällä on huomisen seurakunnan kanssa?

Jos kirkkoa ei olisi keksitty, vaan Jeesuksen seuraajat edelleen kokoontuisivat uusitestamentilliseen tapaan kodeissa, niin mahtaisiko tällainen uusi innovaatio lyödä itsensä läpi? Mietitäänpä hieman argumentteja kirkon ja isojen kokoontumisten puolesta:

• Tehokkuus: yksi puhuja pystyy puhumaan kerralla useammille.
  
• Yhdenmukaisuus: kaikki kuulevat saman sanoman.
• Näyttävyys: ulkopuoliset näkevät, että olemme varteenotettava tekijä.
  
• [tuleeko muuta mieleen?]

Entäpä sitten vastustajien argumentit? Konservatiivit nostaisivat varmaankin muun muassa seuraavia seikkoja esiin:

• Ei-raamatullinen: asialle ei löydy Uudesta testamentista esimerkkiä tai tukea, vaan yksi iso kokoontuminen on pikemminkin vastoin sitä, mitä odotetaan tapahtuvaksi uskovien tullessa yhteen (ks. esim. 1. Kor. 14:26).
  
• Epäilyttävä: ainoastaan epäjumalanpalvojilla ja muilla uskonnoilla on temppeleitä.
  
• Kallis: tähän saakka on selvitty kodeilla, nyt joudutaan maksamaan satoja tuhansia tai jopa miljoonia, jotta saadaan erillinen rakennus. Tontin ja kiinteistön jatkuvat ylläpitokulut ovat kaikki suoraan poissa evankeliumin levittämistyöstä.
  
• Passivoiva: aiemmin kaikki ovat päässeet jokaisessa kokoontumisessa aktiivisesti osallistumaan, nyt enemmistöstä tulee yleisöä.
• Huonosti monistuva: uuden yhteisön synnyttämisestä tulee äärimmäisen vaikea ja raskas operaatio.
  
• Huonosti monistava: johtajuuden (ja muidenkin osa-alueiden) kasvu tyrehtyy, kun kymmenien pienten yksikköjen sijaan tulee yksi iso, mikä puolestaan suhteessa vähentää yksilöiden aktiivisia toimintamahdollisuuksia.
  
• Yhteisöllisyyttä tuhoava: perheenomainen yhteisö, jossa kaikki tuntevat ja tietävät toisensa, muuttuu konsertin tai teatteriesityksen kaltaiseksi tapahtumaksi, jossa tiedetään lavalla olijat ja tunnetaan kourallinen muita osallistujia. Uskovien yhteys muuttuu uskovien niskayhteydeksi.
  
• Sisällöllisesti haastava: uskovien yhteinen ateriointi ei enää onnistu (tai muuttuu hyvin raskaaksi operaatioksi), joten se pitää jättää pois. Samalla siihen liittyvä Herran pöytä pitää muuttaa hyvin toisentyyppiseksi rituaaliksi.
• Kahtia jakava: ison pörssiyhtiön johtaminen on erilaista puuhaa kuin pienen perheyrityksen kanssa toimiminen, joten kirkko edellyttää ammattilaisia, joille maksetaan sen pyörittämisestä. Syntyy kuilu "Herran palvelijoiden" ja Jeesuksen seuraajien välille.
• Jne.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan seurakuntaelämän ja siinä vallitsevien lainalaisuuksien tuntija voidakseen todeta, että yksikään vanhemmisto ei mistään hinnasta haluaisi vaihtaa olemassa olevia kaupunginlaajoja kotiseurakuntaverkostoja yksittäisiin kirkkoihin. 

Tilanne on voinut olla toinen ennen kristillisen opin ja Raamatun kaanonin vakiintumista ja selkiytymistä. Nykyaikana kirkot kuitenkin ovat eräänlainen hengellinen terveysriski sekä yksilöuskoville että yhteisöille. Silti niistä pidetään kiinni, koska tupakan tavoin niihin ollaan koukussa, eikä oikein ilmankaan osata enää elää. Lisäksi niistä eniten hyötyvät tahot yleensä myös vähättelevät ja kyseenalaistavat niiden riskejä eniten.

Mutta uusi sukupolvi on kasvamassa.