Uusia vanhoja aarteita

Jumalan kansan vaellus Jeesuksen ajoista näihin päiviin asti on ollut pitkä ja mutkainen, ja matkalla on hukkunut paljon oleellista ja oikeaa. Pahimmillaan onkin kulunut jopa satoja vuosia, ennen kuin on huomattu – ja tunnustettu – jonkin tärkeän asian kadonneen. Kristus on kuitenkin kärsivällinen, ja pikkuhiljaa Henkensä kautta hän on palauttanut näitä kadonneita aarteita ruumiilleen.

Länsimaisten seurakuntien parissa on selvästi nähtävissä liikettä tiettyihin suuntiin. Kaikki liike ja kaikki suunnat eivät ole yhtä hyviä, mutta seuraaviin kannattaa kiinnittää huomiota:

Uskovien yhteys

Raja-aidat varsinkin protestanttisten seurakuntien välillä ovat jo pitkään menettäneet merkitystään. Jumalan valtakunta on alkanut näyttäytyä brändiuskollisuutta tärkeämpänä, ja aito Jeesus-keskeisyys on ruvennut kantamaan hedelmää. Matka Jeesuksen ylipapillisen rukouksen vastaukseen on vielä pitkä, mutta yhä useammat ovat alkaneet ojentautua hänen tahtonsa mukaan.

Opetuslapseuttaminen

Seurakunnat ovat yhä enenevässä määrin palaamassa perustehtävänsä pariin. Se tarkoittaa sitä, että painopiste on siirtymässä jo uskossa olevien viihdyttämisestä ja palvelemisesta kadonneiden etsimiseen ja pelastamiseen. Koko uskonelämänsä ajan oman mukavuutensa rahoittamiseen tottuneille kuluttajille tämä on vaikeaa, mutta nuoremmat sukupolvet ymmärtävät paremmin, miksi seurakunta on olemassa.

Yleinen pappeus ja arjen lähetystyö

Monet ovat havahtuneet siihen tosiasiaan, että niin kauan kuin palvelutyö Kristuksen ruumiissa on papiston ja muiden palkattujen ammattilaisten vastuulla, seurakunta ei koskaan pysty täyttämään sille annettua tehtävää. Siksi eri puolilla on tehty muutoksia, joiden tarkoituksena on oikeasti vapauttaa ja varustaa jokainen Jeesuksen seuraaja viemään evankeliumia eteenpäin tavallisessa arjessa. Tämä ei tarkoita ainoastaan jotain kapeasti rajattua aktiviteettia (kuten katuevankeliointia), vaan laajempaa lupaa ja kykyä tavoittaa uskosta osattomia ihmisiä, opetuslapseuttaaa uskoon tulleita ja synnyttää heistä uusia yhteisöjä – joissa jokainen opetetaan tekemään samaa.

Hajauttaminen ja moninkertaistuminen

Kaikkien Jeesuksen seuraajien päästäminen irti pahaa-aavistamattoman sadon kimppuun kulkee käsi kädessä hajauttamisen kanssa. Kun kaikki ei enää tapahdu muutaman erityisen henkilön kautta, kaikki ei myöskään enää tapahdu yhdessä erityisessä rakennuksessa. Jeesus-yhteisöt monistuvat siellä, missä ihmiset asuvat, työskentelevät ja harrastavat. Yhä useampi yhteisö myös kehittää toimintatapoja, menetelmiä ja sisältöjä, jotka kenen tahansa on helppo omaksua ja opettaa tarvittaessa toisillekin. Moninkertaistettavuus on noussut tärkeäksi arvoksi toimintaa arvioitaessa.

Erityinen rukous

Rukous luonnollisesti kuuluu kaikkien Jeesuksen seuraajien ja heistä muodostuvien yhteisöjen hengellisiin peruspilareihin. Toisaalta kaikki tietävät, että rukoilla voi monella eri tavalla, sisällöllä, motiivilla – ja niin edelleen. Monet yhteisöt ovatkin raportoineet siirtyneensä pois aiemmasta "Herra, siunaa meidän suunnitelmamme ja toimintamme" -tyyppisestä rukouksesta ja kohti "Herra, näytä meille sinun suunnitelmasi" -asennetta. Rukous on siis kaikkea muuta toimintaa ja tekemistä edeltävää Herran kasvojen etsimistä, ei suinkaan omille ajatuksille ja suunnitelmille jälkikäteen kaiken varalta otettu vakuutus.

Ovatko nämä vain tilapäisiä muoti-ilmiöitä ja Vihollisen tarjoamia uusia harhapolkuja Jumalan kansan pitkällä vaelluksella – vai kenties Pyhän Hengen johtamaa paluuta uusitestamentillisiin toimintatapoihin ja totuuksiin, jotka ovat ajan saatossa hämärtyneet? Sitä sopii jokaisen hetkeksi pysähtyä pohtimaan.